Sitten tänään ajelin lumisateessa ostoksille ja kohtasin matkallani ystäväni. Pitkään aikaan emme olleet nähneet ja satuimme samaan aikaan autoinemme valkeuteen. Myöhemmin iltapäivällä kynttilän kajossa joimme kahvia ja söimme mansikkajäätelöä - hetkiä jollaisista ainakin perheelliset osaavat nauttia. Sitten tupsahti vieraisille toinen ystävä perheineen. Ja joukkomme vahvistuneena jälleen istuimme, nauroimme ja juttelimme. Niin, en ole antanut aikaani teillekään, urani on vienyt minua. Mutta te olette elämäni enkeleitä ja teen parannuksen!